Ukrainalaiset Häät

Kun ihmiset puhuvat ukrainalaisista häistä, he eivät itse asiassa edes tiedä minkälaiset niiden pitäisi olla. Loppujen lopuksi, Ukraina itsessään on vaihteleva: on suomaat, metsät ja vuoret. Se on myös hyvin monipuolinen etnisesti.

 

Häät koostuvat kolmesta vaiheesta: ennen häitä, hääpäivä ja häiden jälkeinen päivä (tämä pätee moniin ukrainalaisiin alueellisiin hääperinteisiin).

 

Häät alkavat parinmuodostuksella. Kunnoitoitetut vanhemmat ihmiset valitsevat hyvät puhelahjat omaavat vanhemmat ihmiset – puhetaidot ovat hyvin tärkeä osa tätä prosessia – ja he vievät sulhaselle "Garbuzovin" (koristeltu kurpitsa) ja pyyhkeitä (jos morsian suostuu hän antaa nämä parintekijöille ja häät voidaan sopia).

 

Ennen vanhaan pidettiin tapana mennä naimisiin ihmisen kanssa, joka asui samassa kylässä. Kun sulhaselle ei kelvannut yksikään kylän tytöistä, piti kylästä lähteä toisen miehen “metsästämään” naapurikyliin. Tästä syystä mökki – missä tyttö oikeassa naimisiinmenoiässä asui – oli värikäs – jotta nämä vierailevat kylänpäälliköt huomaisivat. Näin mökki oli kaunis maamerkki. 

 

 

Seuraavana on vuorossa sormusten vaihto. Tästä hetkestä lähtien nuoripari voi viettää yön morisiamen kotona. Mikään hää ei ole täydellinen ilman symboliikkaa. Ensiksi on leipä. Naiset, joiden perhe-elämän uskottiin olevan onnellista ja esimerkillistä, valmistivat tämän leivän. Leipä koristeltiin rantakotiloilla – ikuisen rakkauden symboli, ja guelder-ruusu symboloi naisen kykyä saada lapsia. Leskille, jotka menivät toisen kerran naimisiin, leipiä ei leivottu.
Kunniapaikalla pöydällä lähellä leipää oli rituaalipuu, giltse, kukkasin ja nauhoin koristeltu puun oksa. Tämä symboloi neidon tyttömäistä kauneutta ja neitsyyttä.

 

Hääseremonia alkaa molemman nuoren parin kotonae. Kun nuori menee toisen nuoren luo, matka voidaan keskeyttää (eikä vain yhden kerran!) ja lunnaita nuorista voidaan vaatia: symbolinen määrä rahaa tai ruokaa. Huutaminen jatkuu kotipihalla ja tällä kertaa myös morsiamen perhe osallistuu tähän huutokauppaan. Kun morsian on saatu vapaaksi, ihmiset menevät häänviettopaikkaan.

 

Tämän jälkeen juhlat jatkuvat nuoren parin talossa (nykyään tämä tapahtuu hyvässä ravintolassa tai kahvilassa, jossa on etninen keittiö). Rikkaaksitulemisen toiveena nuorenparin päälle ripotellaan jyviä ennen kuin he poistuvat (myös makeisia lisäten – jotta elämästä tulisi makeaa, ja pieniä kolikoita).

 

Sana "Vesillja" on johdettu sanasta "ilo". Häiden ("vesillya") oli tarkoitus olla iloinen tapahtuma myös nuorelleparille, mutta ennen vanhaan pari ei saanut juoda mitään katkeraa. He söivät hunajaa ja leipää ja nauttivat hieman viiniä illalla, mutta ei enempää. He valmistautuvat aivan johonkin muuhun – heidän tulee olla valmis luomaan uutta. Tässä mielessä perheelle tämä seremonia oli enemmän hauskanpitoa. Nykyään tämä perinne on suurelta osin unohtunut – ja mitä on jäänyt jäljelle on juominen, tanssiminen ja laulut - juhliminen.